30.9.2016

meitä on nyt kolme!

Viime postauksessa mainitsin, että täällä on kesän ja alkusyksyn ajan ollut kova valmistelu uutta perheenjäsentä varten. Maanantaina vihdoin tuo noin yhdeksän kuukauden pituinen odotus loppui - meille tuli vauva!

 ♡

En kuitenkaan ole itse ollut raskaana, mutta olen haaveillut afrikkalaisestä kääpiösiilistä jo useamman vuoden, mutta äiti ei antanut sellaista hankkia. Ollaan puhuttu tästä Petruksenkin kanssa aika-ajoin koko ajan, kun ollaan yhdessä asuttu, mutta vihdoin alkuvuodesta päätettiin tämä hankkia kesän/syksyn aikana, jotta en joutuisi olemaan ihan yksin kotona. Viime viikon tiistaina vihdoin koitti se päivä, kun ajoimme isolla konkkaronkalla noin tunnin ajomatkan päähän Helsingistä ja pääsin valitsemaan poikasista sen meidän oman pienen! Olin jo nähnyt aiemmin unta yhdestä tietystä siilistä - ja sehän se lopulta oli, joka veikin sydämen uteliaisuudellaan ja kauneudellaan (olisin toki voinut kotiuttaa kaikki muutkin, jos tilaa ja rahaa olisi rutkasti enemmän!) Tämän jälkeen alkoi myös kuumeinen nimen mietintä - joku oikea nimi, muttei mikään tavallinen, ei mikään sellainen josta tulee mielleyhtymiä johonkin tuntemaamme ihmiseen. Ei liian pitkä, jotta vältytään mahdollisilta hölmöiltä lempinimiltä (joo, ei vältytty silti!). Petrus ei osannut sanoa muuta, kuin että haluaisi nimestä viisikirjaimisen (miehet..?), joten itse etsin nimiä ja lähettelin ehdotuksia Petrukselle.
Lopulta jo keskiviikkona oli lopullinen nimi mielessä, vaikka pidettiin mieli vielä avoinna uusillekin ideoille. 
Mutta kun joku kolahtaa, niin ei sitä sitten helposti keksi enää sopivampaa!


Siitä alkoi innokas odotus, viimeisten tarvikkeiden ostelu, fleecepussukoiden ompelupaja ja vielä kaiken löytyvän tiedon kertaaminen (ja silti en ollut osannut varautua ihan kaikkeen, vaan olen yön tunteina googlaillut hädissäni löysien papanoiden syytä ja piikinvaihdon aiheuttaman kutinan helpotuskeinoja)

Maanantaina, erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sitten lähdettiin isin kanssa hakemaan pientä 
Nelda Auroraa.
Ai kuka on Lauri Tähkä?
Always be yourself. Unless you can be a unicorn, then always be a unicorn.
Miten meillä on sitten ensimmäiset vuorokaudet menneet?
Huomaan stressaavani aivan kaikesta, koko ajan. En ole kohta viikkoon nukkunut kunnolla - ensin olin niin malttamaton odotuksesta ja maanantain jälkeen olen vain tahtonut seurailla pienen touhuiluja reilusti yli puolenyön. Sitten kun lopulta maltan mennä omaan sänkyyn, heräilen yöllä milloin tarkistamaan ettei ole liian kylmä tai kuuma, ettei pikkujalkojen ympärille ole kiertynyt hiuksia tai langanpätkiä ja ettei omasta kaappi+aitaus -yhdistelmästä olla päästy karkaamaan. Noin muun muassa. Onneksi meillä on ihana kasvattaja, jolta uskaltaa kysyä neuvoja, jos tuntuu ettei sitä netistä löydy. Uskon kuitenkin, että kun molemmat saadaan tutustua paremmin toisiimme niin tämäkin helpottaa (ja kun saan aitauksesta vielä vähän korkeamman). Jo nyt kuitenkin huomaan, että onhan pieni rohkaistunut hurjasti - ja minähän olen hurjan ylpeä ja kerron uusista jutuista kaikille, jotka vähänkään jaksavat kuunnella.
Ajattelin mielelläni kirjoittavani bloginkin puolelle vielä enemmänkin Neldasta ja miten meillä lähtee sujumaan, ehkä yleisestikin siilistä lemmikkinä jne. Jos siis joku mietityttää, niin heitelkää ihmeessä kysymyksiä kommenttiboksiin!

26.9.2016

varovainen paluu?

Yllätyin kun huomasin, että edellisestä postaus on kirjoitettu toukokuussa. Siitähän on ikuisuus!
Ensin oli kiireet koulun ja työn kanssa, ja sitten yht'äkkiä ei ollutkaan enää mitään.
Olen pitkittänyt kirjoittamista aivan liikaa, vaikka tätä blogia kaipaankin.
Ehkä "pieni" tauko on kuitenkin ollut ihan paikallaan - elämässä kun on ollut niin paljon muuta stressattavaa,
että olen sallinutkin osittain itselleni tämän hiljaisuuden täällä. En tiedä, loppuuko se nyt, vai jatkuuko edelleen. En edes tiedä onko siellä enää yhtään lukijaa - ja vaikka moni sanoo,
että kirjoittaa blogia vain itselleen, niin kyllä ne lukijat ja kommentit tekevät blogista blogin.
Kynsien lakkaamiseen ei jostain syystä ole ollut kesän aikana niin suurta intoa kuin yleensä - hävettää myöntää etten edes muista, koska olisin viimeksi istunut lakkailunurkkaani ja saanut pääni pökerryksiin lakkahuuruista. Ne ovat nysät, rumat eikä niitä tee mieli koristella.

Pää lyö tyhjää postausideoiden suhteen ja kirjoitustauko kasvaa päivistä viikkoihin ja kuukausiin.
Olen hyvä kehittämään kynnyksen aloittamiseen silloin, kun edellisestä kerrasta on pieni tauko - oli se sitten bloggaaminen, koulu tai salilla käynti. Kuitenkin mietin tätä varmasti joka päivä, suunnittelen hiljaa pienessä mielessäni.

Miten tämä kesä sitten oikein kului?
Olen seurannut vierestä Petruksen matkavalmisteluja ja perjantaina tuli jo neljä viikkoa siitä, kun saatoin hänet junaan kohti Kiinaa. (Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan enemmän matka halki Venäjän ja Mongolian ja opiskelu Kiinassa - tsek!)
Me ollaan seurusteltu noin 3,5 vuotta, joista yhdessä ensi kuussa jo kolme.  Koko tämä aika ollaan oltu tiiviisti yhdessä, joten ei ihme että ensimmäiset viikot  olivat todellakin vaikeita , mutta onneksi nyt jo helpottaa. Vähän. 

 

On vietetty pikkusiskon ylppäreitä, käyty purjehtimassa ja rapsuttelemassa possuja,
pelattu Pokemonia (yli 300km kävelyä/pyöräilyä takana! ) ja nautittu harvoista lämpimistä päivistä.
Suunniteltu tulevaisuutta, podettu matkakuumetta ja valmisteltu kotia uutta perheenjäsentä varten.
Itse olen pyöräillyt paljon ja tutustunut ihan uusiin paikkoihin tässä aika lähelläkin!
On vietetty aikaa kavereiden kanssa jonkin verran, tavattu kummipoikaa (miettikää, se pieni pallero täyttää huomenna 7v!).

Olen odottanut syksyä ja koulunalkua innolla ja onneksi vastoinkäymisetkin selviävät ehkä hiljalleen. Opinnot ovat harmillisen paljon verkkopainotteisia (opin ja saan aikaiseksi paljon enemmän koululla) ja harjoittelupaikka ja -aikakin on vielä vähän auki.



Niin, ja lisäksi olen kesän aikana räpsäissyt muutaman kuvan, kuten ehkä saatoitte jo arvata!
Yritin ihan totta karsia nämä minimiin, mutta eikö joskus kuvat kerro enemmän kuin sanat?

25.5.2016

sunless sea

Pitkästä pitkästä aikaa kynsipostausta!
Olen viime aikoina ollut huono kuvaamaan kynsiä heti silloin,  kun olen saanut ne valmiiksi 
- sitten unohdan sen ja lakkaukset ehtivät kulua työpäivän aikana tai muussa menossa.

Lightboxin yhden osan ollessa toistaiseksi hyvässä piilossa
(on ihanaa kun mies siivoaa, mutta kun se ei muista, mihin on mitäkin siirtänyt....) 
päädyin kuvailemaan parvekkeella luonnonvalossa pitkästä aikaa.
 
 
Pahlish - Sunless Sea
Butter London - Bossy Boots
Essence - On Air!
Zoya - Tomoko
Vinyylit MiNails

Tykkään ja en tykkää vinyyleistä. Vaikka kynteni eivät ole edes mitenkään erityisen kaarevat,
 on mun jotenkin tosi vaikea saada vinyyli tarrautumaan kynteen tarpeeksi tiiviisti, 
jolloin lakkaa ei pääsisi vinyylin ja kynnen väliin. Tai ehkä en vain osaa? 
Joka tapauksessa, nimettömässä yrittää olla quatrefoil-kuviota ja pienellä silmien siristyksellä se siltä ehkä näyttääkin.

Pahlishia olen pyöritellyt edes takaisin kirppislaatikon ja omistettavien lakkojen joukossa.
Tykkään, en tykkää, tuleeko käytettyä, on se kiva mutta ei ehkä niiiin ihana. 
Uusin tulokas kokoelmassa on essencen on air!, jonka sain siskolta tuliaisiksi ja jota olenkin jo useampaan kertaan käyttänyt. Peittävä, juuri oikea kultainen sävy.
Tomoko ja Bossy Boots on taas vanhoja luottolakkoja.

Viime aikoina olen muuten karsinut kokoelmaani hurjasti - joskushan mulla oli lakkoja yli 400,
 nyt enää alle 200. Jes! Vielä kun saisi niitä ylimääräisiä eteenpäin pyörimästä nurkissa.
Ehkä jaksan roudata ainakin osan Hietsun kirpparille, jonne kahden kaverin kanssa ollaan ensi viikolla suuntaamassa?

9.5.2016

seagulls & sun

Viikonloppuna oli ihana lähteä parin tunnin kävelylle ja valokuvata, pitkästä aikaa! 
Nyt vasta tosiaan huomaan, miten paljon kameraa kaipasin sen ollessa huollossa.
 Onneksi nyt taas toimii ja pidän taas ehkä vähän parempaa huolta omaisuudestani
 (vaikka rikkoutuminen vahinko olikin).

Nautin tästä lämmöstä ihan täysillä, vaikka vielä vedänkin takki ja tarvittaessa lapaset päällä.
 On kuitenkin ihanaa, kun bussia odottaessa ei tarvitse pelätä jäätyvänsä pystyyn 
ja ulos voi vain lähteä istuskelemaan. Pelkään vain koko ajan, että kesä jää näihin muutamaan viikoon.

Mitä mieltä muuten olette näistä pelkistä kuvapostauksista - tylsää vai jopa ihan jees? 
Enköhän mä näitä jatkossakin tänne joka tapauksessa laita, kun en jaksa tehdä omaa blogia kynsille
 toista valokuville ja kolmatta diy-jutuille. Mutta toki toiveita on aina kiva kuulla ja toteuttaa!