16.10.2014

(erilainen) joulu

Lokakuu puolessa välissä, joten eikö jo vähän voi miettiä jouluakin?
Ainakin meidän lähi-Alepassa oli jo tullut joulukalenterit ja -suklaat myyntiin... 


 Viime joulu oli ensimmäinen omassa kodissa, eikä siinä ollut mitään moitittavaa.
Paitsi ehkä se, miten paljon onnistuin kasaamaan itselleni stressiä asiasta..
En ole mikään suuri jouluhypettäjä, mutta kyllä se joulufiilis sieltä yleensä kuitenkin tulee.

Edellisenä vuonna vietimme aattoaamupäivät kumpikin omilla vanhemmillamme
(tai minä äidillä, P isällään) ja ilta vietettiin ihan kahdestaan.
Seuraavana päivänä käytiin yhdessä Espoossa mun äidin luona, sitä seuraavana P:n isällä.
Tuntui toimivalta ratkaisulta.


Miksi mä nyt sitten alan jo tarinoimaan joulusta?
.
.
.
.
.
.
.

Varattiin eilen matka Krakovaan ! 
Lähdetään 22. päivä ja tullaan reilu viikon päästä takaisin.
Omat synttärit (20v, huh!) ja joulu vierähtää siis reissussa.

Ollaan (tai lähinnä mä olen) katellut tässä pidempään jo joulun ajalle jotain reissua.
Kovasti olisin halunnut johonkin oikein lämpimään,
mutta meillä on vielä pientä erimielisyyttä majoituksesta siellä päin maailmaa.
Musta olisi tosi siistiä asua oikeasti jossain vaatimattomammassa paikassa tai olkimajassa,
mutta.

Ne ötökät.
En voi sille mitään, etten pystyisi nukkumaan,
kun pelkää samaan aikaan että joku jättiläistorakka hyppää syliin.
En haluaisi olla niin pinnallinen, mutta kun ollaan aiheesta puhuttu,
niin olen jo ajatuksesta saanut sätkyitkukauhukohtauksen.

JOTEN,
Krakova. 


Kuulemma upea varsinkin joulumarkkinoiden aikaan.
Vähemmän turisteja liikkeellä, saa rauhassa kierrellä pakolliset nähtävyydet
(Oon itse Auswitchissä käymisestä ihan innoissani) 

Olisi ollut hieno olla Puolassa muutamia päiviä,
ja sitten junalla lähteä vielä toiseen kaupunkiin viettämään uutta vuotta.
Löydettiin kuitenkin sen verran edulliset meno-paluu lennot, että olis mennyt turhaksi säätämiseksi.
Hyvä näinkin !

Onko kokemuksia ko. kaupungista? :)

ensimmäiset kuvat viime joululta, kaksi viimeistä google.

3 kommenttia:

  1. Se on niin uskomattoman turhauttavaa, että tietää tasan tarkkaan omat kaavansa ja häiriintyneet käyttäytymis- ja ajatusmallit, mutta silti ei vain jotenkin saa niitä muuttettua. Mua pelottaa todella paljon se, että luulen parantuneeni ja sitten eroankin Oskarista ja se muka poissa ollut syömishäiriö tulee takaisin sellaisella voimalla, etten enää selviä siitä hengissä. Tuntuu ihan siltä, kun olis syöttötuolissa ja edessä on oudon näköistä ruokaa, jota pitäis muka yksin osata syödä, kun kaikki nää vuodet joku toinen on auttanut siinä. Ja sä tiedät kyllä, miten se tehdään, tiedät, miten kuuluu toimia, mutta se käsi ei silti vain nouse.

    Heh mäkin mietin jo joulua. =D Paras juhla koko vuodessa! Paljon halauksia ja tsemppiä sulle! <3

    VastaaPoista
  2. Mulla onneksi nuo pahimmat ajat on ohi, mutta Oskari näkee edelleenkin painajaisia itsemurhayrityksestäni aina, kun on stressaantunut. =/ Todella ahdistavaa miten pitkäikäiset traumat on toiselle aiheuttanut omalla käyttäytymisellään... Ja silti kaikki se syyllisyys ei silti auta toimimaan oikein ja syömään. En oikeasti enää tiedä, mikä toimisi...

    VastaaPoista
  3. Äh, oispa joulu jo täällä! Mä rakastan joulua: sitä joulutunnelmaa, lahjojen antamista/saamista, ruokaa.... kaikkea! Mä oon jo alkanut miettiä joulukynsiä :'D

    VastaaPoista