14.11.2015

Pariisi


Kukaan jonkinlaista mediaa seuraava ei ole voinut välttyä kuulemasta eilisestä Pariisin verilöylystä.
Jokaisen digilehden sivuja selatessa useampi artikkeli koskee Isiksen hyökkäystä,
 uusimpia tietoja menehtyneistä, loukkaantuneista ja spekulaatiota miksi.
Menehtyneitä on 127 ja loukkaantuneita useita satoja - isiä ja äitejä, sisaruksia, tyttäriä ja poikia.
Serkkuja, ystäviä, tuttuja. Moni varmasti tietää jotain kautta jonkun, joka oli paikalla iskujen alkaessa.


Instagram täyttyy #PrayForParis -julkaisuista ja Facebookissa
joka toinen on vaihtanut profiilikuvansa Ranskan lipun sävyihin.
Rakennukset ympäri maailmaa loistavat sini-valko-punaisin valoin
samalla kun Eiffel torni pimenee. Tapahtuma on koskettanut koko maailmaa.

kuva: Helsingin Sanomat
Mutta.
Tiesittekö, että myös Baghdadissa on eilen on menehtynyt kahdessa itsemurhapommittajien iskussa 26 ihmistä ja loukkaantunut kymmeniä (BBC).
Beirutissa itsemurhapommittajat vaativat 46:n ihmisen hengen ja yli kaksisataa haavoittunutta (CNN).

Lisäksi monet muut kyseisen järjestön tekemät iskut
 ympäri maailmaa vaikka viimeisen vuoden sisällä,
joka ei ainakaan Suomen uutiskynnystä ole ylittänyt.

kuva: BBC

Miksi? 

Toki Pariisissa uhriluku on noussut suuremmaksi kuin monessa muussa hyökkäyksessä.
Ranska on huomattavasti lähempänä kuin Lähi-itä ja monilla on sukulaisia, ystäviä ja tuttuja Pariisissa.
Kuinka moni pitää tuota patonkien ja maalareiden maata paikkana, johon matkustaminen tai muuttaminen olisi varsinaisesti vaarallista. Jos tällaista tapahtuu Euroopassa, niin eihän mihinkään uskalla enää lähteä?

Tähän voisi toki vielä lisätä  Aasiassa tapahtuvat tehdasonnettomuudet
(mm. Bangladeshissa kuoli rakennuksen romahdettua huhtikuussa 2013 yli 1100 ihmistä, CBS News)
Näistä toki uutisoidaan, jos on tarpeeksi iso onnettumuus kyseessä, mutta kuinka ison julkisuuden nämä tapaukset saavat? Kohahtaako koko maailma, rukoilevatko tuhannet ja tuhannet ihmiset tuntemattomien aasialaisten työntekijöiden puolesta?

rubble
kuva: IBT
En todellakaan tahdo vähätellä eilisiä tapahtumia. 
Se, millaista sekasortoa ja tuskaa on Pariisissa viimeisten kahdenkymmenenneljän tunnin aikana koettu,
ei osaa - eikä toisaalta edes halua - kuvitella.

Kouluammuskelut, itsemurhapommitukset, tahalliset liikenneonnettomuudet - kaikki missä päätarkoituksena on satuttaa muita, viattomia ihmisiä ja samalla heidän lähipiiriään mitä hirveimmillä tavoilla, on epäinmimillistä ja järkyttävää. Ja vain oman pahan olon, katkeruuden tai aatteen takia.

Mutta se, että sama tapahtuma saa aivan erilaisen vastaanoton maailman eri osissa, on asia jota halusin ainakin itse miettiä. Muistaa, että samalla kun miettii Pariisin tapahtumia, uhraisi ajatuksen (ja myös sen rukouksen, jos niihin uskoo)  myös niille tuhansille muille, josta ei vain puhuta.
Tottakai on vaikeampi käsittää onnettomuuksia - tahallisia tai tahattomia - jotka tapahtuvat paikoissa joista ei ole ikinä kuullutkaan. Se tuntuu olevan niin kauana, ulottumattomissa. Eihän kukaan tällaista osannut odotaa, ei täällä.  Ja silti se tapahtui - ja pelkäään etten ole väärässä jos uskon, ettei tämäkään isku jäänyt viimeiseksi. 

pray, world, and humanity -kuva
we♥it

Enkä tietenkään ole itsekään mikään pyhimys, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa etsiessään tietoa, mitä kamalaa maailmalla on taas päivän aikana tapahtunut. Mehän luemme sitä mitä julkaistaan ja mitä artikkeileita muut jakavat Facebookissa. Järkytymme terrori-iskuista, luonnonkatastrofeista ja tuotantoeläinten huonosta kohtelusta, mutta eihän se minua yksilönä koske, eihän?

Toivoisin (en keksinyt tähän parempaakaan sanamuotoa, enkä usko että mun toivomisilla on vaikutusta mihinkään, mutta..) myös, ettei paljon kohahduttanut pakolaistilanne riistäytyisi ensisestään käsistä.
Se, että tulee Lähi-idästä, ei tee kenestäkään automaattisesti terroristia.
Niin kuin kaikki suomalaisetkaan eivät ole alkoholisteja, ruotsalaiset homoja tai italialaiset pastaa rakastavia. Ei meidän yhteiskunnalla mene tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kuitenkin paljon paremmin kuin monella muulla. En kiellä, etteikö itseäni ikinä pelottaisi odotella junaa, kun asemalla tuntuu olevan vain ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ärisemässä keskenään.
Silti yritän muistaa, että uutisotsikoihin pääsee yleensä ne ääritapaukset, jotka eivät kuitenkaan edusta koko porukkaa. Että ei tänne kukaan lähde huvin vuoksi kumiveneellä mukanaan vain puhelin.

En usko, että kenenkään maailma mullistuu tämän tekstin luettuaan, mutta kiitos jos jaksoit tänne asti. Lähinnä halusin purkaa omia ajatuksiani pois pääni sisältä. 
Ja koska ystäväni sanoi tämän olevan julkaisukelpoinen, painan nyt tuolta oikeasta yläkulmasta oranssia "julkaise" -nappulaa ja odotan mielenkiinnolla kommentteja.

for, horror, and people -kuva
we♥it


4 kommenttia:

  1. Viisaita ja ajatuksia herättäviä ajatuksia. <3

    VastaaPoista
  2. Tämä oli hyvä kirjoitus! Juuri se mitä kaipasin tällä hetkellä (itsekäs kun olen niin ajattelen tässäkin itseäni). Olen jotenkin ärtynyt Pariisin iskujen saamasta uutisoinnista ja vouhkaamisesta, koska samaan aikaan maailmalla tapahtuu kyllä myös paljon muuta, jopa se samaisen terrorijärjestön toimesta. Itseäni alkoi eilen oikein surettamaan juuri se miten eriarvoista ihmiselämä näyttää olevan. Miksi pariisilaisen kuolema kohahduttaa koko maailmaa mutta beirutilaisen ei kosketa yhtä läheltä. Kyse on varmaaan muustakin kuin maantieteestä, uskonnosta ja kulttuurista. Ihminen on lopulta aika itsekäs eläin ja se, että tällainen isku tapahtuu lähellä nostaa esiin pelon oman itsen puolesta. Näin vois käydä myös minulle, ystävälleni, läheiselle. Mutta niin kävikin... Pariisissa ja Beirutissa ja niin monessa muussa paikassa... kanssaihmiselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään olenkin lukenut enemmän kirjoituksia juuri tämän suuntaisesti, mutta eilen tuntui kaikkien ajatukset ja huolet olevan Pariisissa. Surullinen fakta kuitenkin on, että länsimaalaiset ovat olevinaan arvokkaampia kuin muuta. Ei kaikki, mutta todella moni, vaikkei sitä myönnäkään.

      Poista