30.9.2016

meitä on nyt kolme!

Viime postauksessa mainitsin, että täällä on kesän ja alkusyksyn ajan ollut kova valmistelu uutta perheenjäsentä varten. Maanantaina vihdoin tuo noin yhdeksän kuukauden pituinen odotus loppui - meille tuli vauva!

 ♡

En kuitenkaan ole itse ollut raskaana, mutta olen haaveillut afrikkalaisestä kääpiösiilistä jo useamman vuoden, mutta äiti ei antanut sellaista hankkia. Ollaan puhuttu tästä Petruksenkin kanssa aika-ajoin koko ajan, kun ollaan yhdessä asuttu, mutta vihdoin alkuvuodesta päätettiin tämä hankkia kesän/syksyn aikana, jotta en joutuisi olemaan ihan yksin kotona. Viime viikon tiistaina vihdoin koitti se päivä, kun ajoimme isolla konkkaronkalla noin tunnin ajomatkan päähän Helsingistä ja pääsin valitsemaan poikasista sen meidän oman pienen! Olin jo nähnyt aiemmin unta yhdestä tietystä siilistä - ja sehän se lopulta oli, joka veikin sydämen uteliaisuudellaan ja kauneudellaan (olisin toki voinut kotiuttaa kaikki muutkin, jos tilaa ja rahaa olisi rutkasti enemmän!) Tämän jälkeen alkoi myös kuumeinen nimen mietintä - joku oikea nimi, muttei mikään tavallinen, ei mikään sellainen josta tulee mielleyhtymiä johonkin tuntemaamme ihmiseen. Ei liian pitkä, jotta vältytään mahdollisilta hölmöiltä lempinimiltä (joo, ei vältytty silti!). Petrus ei osannut sanoa muuta, kuin että haluaisi nimestä viisikirjaimisen (miehet..?), joten itse etsin nimiä ja lähettelin ehdotuksia Petrukselle.
Lopulta jo keskiviikkona oli lopullinen nimi mielessä, vaikka pidettiin mieli vielä avoinna uusillekin ideoille. 
Mutta kun joku kolahtaa, niin ei sitä sitten helposti keksi enää sopivampaa!


Siitä alkoi innokas odotus, viimeisten tarvikkeiden ostelu, fleecepussukoiden ompelupaja ja vielä kaiken löytyvän tiedon kertaaminen (ja silti en ollut osannut varautua ihan kaikkeen, vaan olen yön tunteina googlaillut hädissäni löysien papanoiden syytä ja piikinvaihdon aiheuttaman kutinan helpotuskeinoja)

Maanantaina, erittäin huonosti nukutun yön jälkeen sitten lähdettiin isin kanssa hakemaan pientä 
Nelda Auroraa.
Ai kuka on Lauri Tähkä?
Always be yourself. Unless you can be a unicorn, then always be a unicorn.
Miten meillä on sitten ensimmäiset vuorokaudet menneet?
Huomaan stressaavani aivan kaikesta, koko ajan. En ole kohta viikkoon nukkunut kunnolla - ensin olin niin malttamaton odotuksesta ja maanantain jälkeen olen vain tahtonut seurailla pienen touhuiluja reilusti yli puolenyön. Sitten kun lopulta maltan mennä omaan sänkyyn, heräilen yöllä milloin tarkistamaan ettei ole liian kylmä tai kuuma, ettei pikkujalkojen ympärille ole kiertynyt hiuksia tai langanpätkiä ja ettei omasta kaappi+aitaus -yhdistelmästä olla päästy karkaamaan. Noin muun muassa. Onneksi meillä on ihana kasvattaja, jolta uskaltaa kysyä neuvoja, jos tuntuu ettei sitä netistä löydy. Uskon kuitenkin, että kun molemmat saadaan tutustua paremmin toisiimme niin tämäkin helpottaa (ja kun saan aitauksesta vielä vähän korkeamman). Jo nyt kuitenkin huomaan, että onhan pieni rohkaistunut hurjasti - ja minähän olen hurjan ylpeä ja kerron uusista jutuista kaikille, jotka vähänkään jaksavat kuunnella.
Ajattelin mielelläni kirjoittavani bloginkin puolelle vielä enemmänkin Neldasta ja miten meillä lähtee sujumaan, ehkä yleisestikin siilistä lemmikkinä jne. Jos siis joku mietityttää, niin heitelkää ihmeessä kysymyksiä kommenttiboksiin!

4 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen! Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että paljonko pienellä oli hintaa? En siis todellakaan ole itse hankkimassa :'D Varmasti jännittävää hoitaa ja seurata toisen liikkeitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pienellä oli hintaa 350e, mutta tarvikkeisiin meni vähintään toinen samanlainen summa. voisin koittaa eritellä vähän paremmin johonkin postaukseen näitä summia, koska kyllähän ne itseäkin kiinnosti:) ja onhan se, tuolla se pikkuhiljaa taas heräilee <3

      Poista